Viime aikoina varallisuuden kasvattaminen on ollut tapetilla ainakin naistenlehdissä ja erilaisissa naistenryhmissä sosiaalisessa mediassa. Itse hieman kavahdan sitä, että kovin suurella velkavivulla lähtisi sijoitustoimintaan olipa kyse osakkeista tai asunnoista. Mutta jokainen aikuinen tekee toki itse valintansa. Itse en nyt vaan kovin helpolla unohda 90-lukua, jolloin asunto-osakkeiden arvot tippuivat lähes puoleen pienessä hetkessä. Jos siinä vaiheessa joutui asunnon realisoimaan esim. elämänmuutoksen takia, saattoi asunnon myynnin jälkeen jäädä velkaa vielä aikalailla. Toki korotkin olivat eri luokkaa kuin nykyjään. No, se noista muisteluista.
Toinen seikka johon olen kiinnittänyt huomioita, on tarve aloittaa yritystoiminta vailla minkäänlaista omaa rahallista sijoitusta. Hyvin usein etenkin verkkokauppa haluttaisiin perustaa ilman omaa rahaa. Jos on kyse oman ammattitaidon myymisestä asiakkaille, jotka jo tuntee eikä kalliita työkaluja tarvita, on tilanne tietysti helppo. Tässä blogissa keskityn kuitenkin putiikkien maailmaan olipa kyseessä kivijalka tai verkkokauppa. Molemmat tarvitsevat myytäviä tuotteita ja se maksaa.
Joskus pääoman puutteen takia verkkokauppa halutaan perustaa ns. dropshipping-periaatteella. Rakennetaan ilmaisilla tai lähes ilmaisilla työkaluilla verkkokauppa, jossa myydään tuotteita, jotka toimitetaan suoraan tavarantoimittajalta asiakkaille. Jonkin verran näkee myös vaihtoehtoa, jossa kauppias tilaa tuotteet vasta sitten, kun saa asiakkaalta tilauksen ja toimittaa tuotteet sitten itse. En tietenkään voi unohtaa Amazon-kauppaa, jossa tyypit tekevät ziljoonia etsimällä haluttuja tuotteita Kiinalaisista kauppapaikoista ja sitten vaan pistämällä niitä myyntiin tuolla Amazonin kauppapaikassa. Itse ei tarvitse tuotteita toimittaa, vaan Kiinasta esim. toimitetaan tavarat Amazonin varastolle ja siellä Amazon toimittaa ne nopsaan kuluttajille. Kuulostaapa taivaalliselta ja vaivattomalta rahantekokoneelta, kun kerrotaan, että tuotteiden löytämiseenkin on olemassa ohjelmia.
Kivijalassa voi halutessaan neuvotella käsityöläisten yms. kanssa myyntitiliin ottamisesta. Tuotteet laskutetaan vasta, kun ne on myyty. Tätä näkee melko paljon.
Näitä konsepteja käytetään, ettei itse tarvitsisi sitoa omia pääomia varastoon. Ihan ymmärrettävää. On kuitenkin pari ongelmaa, jotka kokeneemmat kauppiaat jo tietävät, mutta jotka voivat putiikkiyrittäjyyttä suunnittelevan yllättää. Dropshipping tai Amazon-kauppa eivät ole niin simppeleitä ja riskittömiä, kun niistä kerrotaan. Jos tuo kauppa kiinnostaa, kannattaa tutustua huolella asiaan muutoinkin kuin kalliilla kurssilla. Usein se, joka kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, ei ole totta. Hyvin monessa asiassa on ne pikavoitot jo lunastettu. Myyntitilikään ei aina ole niin auvoinen juttu, kun sitä kuvittelisi. Siinä on puolensa.
Suomessa on ollut oikeastaan aina pula pääomista. Ennen olimme melkein kaikki yhtä köyhiä ja kun aloimme vaurastua, olemme pääsääntöisesti sijoittaneet varamme asuntoon, omaan kotiimme ja mahdollisesti kesämökkiin. Verotuksemme ei ole oikein suosinut työllä rikastumista, vaikka työuralla menestyisikin. Verotus on sen sijaan keventynyt, jos on ostanut oman asunnon (korkovähennys). Jotkut ovat sijoittaneet osakkeisiin, rahastoihin ja joku on saattanut ostaa sijoitusasunnon. On hyvin harvinaista, että jollain on pääomia sijoitettuna yritystoimintaan. Vaikka puhumme Suomessakin businesenkeleistä, on näillä kotimaisilla enkeleillä melko vähän sijoitettavaa. Jopa isoimmat ja lupaavat kaupan alan innovaatiot jäävät ilman rahoitusta (Leevi Parsama Emeet Nordicissa 17.5.2018). Suomalaisten instituutioiden (esim. vakuutusyhtiöt) pitäisi tajuta, että lupaavia kaupanalan yrityksiä voi ja pitää rahoittaa! Odotammeko täällä, että maailmalta tulee kahden ison keskusliikkeemme voittaja joka ottaa kaupan täällä haltuunsa? Voiko pienemmillä olla mahdollisuuksia?
Mielikuva kaupanalasta yleensä on, että isot jyräävät. Isotkin ovat olleet pieniä ja toisaalta teknologian kehittyminen voi edistää pienetkin erikoiskaupat menestykseen. Ei siis kannata uskotella, että nykytilanne tai tulevaisuuden skenaariot ovat totuus täältä ikuisuuteen. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia eikä erikoiskauppa suinkaan ole kuollut! Lue esim. kirjoitukseni, jossa sivuan ByPiasin tarinaa.
Koska emme pääse pakoon sitä tosiaa, että pääomaa ei ole tyrkyllä yllin kyllin, on periaatteessa valitettavasti vain kaksi vaihtoehtoa. Yrityksen voi rakentaa lainarahalla ja yrittää päästä mahdollisimman hyvään vauhtiin kunnon aloituksella. Toinen keino on kasvaa hitaasti ja käyttää kassaan tulleita rahoja valikoiman laajentamiseen.
Suomessa käytännössä lainarahaa saadakseen on yrittäjänkin hyvin usein kiinnitettävä omaisuuttaan. Jopa Shellin pohjoismaiden toiminnot ostanut ST1:n Mika Anttoselta yrittivät kotimaiset rahoittajat vaatia oman kodin kiinnittämistä, mutta siihen hän ei suostunut vaan hankki lainansa muualta. Oikeasti 463 miljoonaa euron ostoksen rahoittamisessa yksi kulosaarelainen omakotitalo on pisara meressä, mutta kertoo asenteesta. Suomessa yrittäjän on käytännössä henkilökohtaisesti taattava yrityksen laina. Tämä saa monen välttämään lainaa ja yritys saattaa kuolla ennenkuin pääsee kunnolla edes alkamaan. On toki myös riskinsä siinäkin, että yrityksellä on aluksi paljon rahaa käytettävissä ja rahaa käytetään liikaa muuhunkin kuin liiketoimintaa selkeästi edistäviin asioihin. Markkinoinnin kustannukset erityisesti unohdetaan. Harva yritys lähtee kuitenkaan lentoon ilman kunnon markkinointia. “Kunnon markkinointi” ei ole yksi ilmoitus paikallislehdessä ja kahdella kympillä ostettua Facebook-mainontaa.
Kuten aiemmin mainitsin, hitaasti eteneminen on eräs vaihtoehto, mutta sillä ei lentävään lähtöön päästä. Moni hyvä ja tarpeellinenkin asia jää tekemättä rahanpuutteen takia. Oma palkka on tällaisessä yhtälössä joskus vaikea saada. Mahdollinen tuotto pitää käyttää varaston kartuttamiseen. Ilman myytävää, ei kerry liikevaihtoa. Ilman markkinointia ei tule asiakkaita, eikä sitten myyntiä riittävästi. Tämä on monen putiikin valitettava kierre.
Yksi asia, josta en useinkaan kuule puhuttavan, on sijoittaminen omaan tulevaan yritykseen ja sitä kautta omaan tulevaisuuteensa. Vain kerran olen kuullut, että neuvoja ehdotti säästämistä. On hassua, että meitä kehotetaan säästämään osakkeisiin, sijoitusasuntoihin, mutta omaan yritykseen säästämisestä ei puhuta. Yrittämisessä on riskinsä, mutta mikäpä tässä maailmassa muutenkaan olisi täysin varmaa. Jos töissä ollessa laittaa huomattavan osan tuloista säästöön, oppii jo valmiiksi elämään niukkaa yrittäjäelämää. On sen verran harvassa ne menestystarinat, joissa tuloa tulee ensimetreistä alkaen. Käytännössähän toki yrittäjät pistävät säästönsä peliin yrityksen aloittaessaan. Mutta asiasta pitäisi puhua enemmän ja yritykseen säästämisen olisi hyvä olla määrätietoista. Säästäminen yrittämiseen pitäisi tehdä luonnolliseksi poluksi. Tämän hetken skenaarioissa puhutaan siitä, että suurin osa ihmisistä tulee olemaan yrittäjiä. Mikä estäisi nyt kevään ylioppilasta pistämästä lahjarahoja tilille tulevaisuuden yritystään varten?
Nykyään puhutaan paljon passiivisesta tulosta autuaaksitekevänä. Onhan se kiva haaveilla aurinkorannikolla makaamisesta ja rahan tilille juoksemisesta. Minä väitän kuitenkin, että aktiivinen tulo antaa enemmän tyydytystä. Voit omalla rahallasi tehdä yrityksestäsi menestyvää ja tehdä työtä, jota haluat.
Mukavaa alkavaa kesää teille lukijani! Teitä on ollut todella paljon ja olen hieman häkeltynyt siitä kuinka paljon tätä blogia on luettu erityisesti kauppiaiden parissa. Tuntuu hyvältä, ettei tätä vain itselleen kirjoita.
Terveisin
Sari Putiikkiopistolta
PS: Seuraava Oma Putiikki -kouluksemme on syksyllä. Kesällä voit tilata minulta Putiikkikävelyn vanhassa Porvoossa, jolloin pureudumme sinua kiinnostaviin kaupanalan asioihin viehättävässä Vanhassa Porvoossa. Lue lisää täältä.