Putiikkiyrittäjä ja muovipussi

Aloitetaan ensin sanomalla, että luonto on minulle äärettömän tärkeä asia. Päivittäiset luontokokemukset ovat minulle elämässäni voimaa antavia hetkiä.

Silti pidän Suomessa noussutta kohua Stockmannin maksavista muovipusseista myrskynä vesilasissa. Tässä juttu Ilta-Sanomista. Asiakas valitti Facebookissa, että kalliiden ostostensa lisäksi hänen piti maksaa muovikassista. Asiakas oli tuohtunut ja ehkä vielä tuohtuneempia olivat myös monet ketjuun osallistuneet. Suurin osa tuomitsi valittajan ja sanoi muovipussien tuhoavan luonnon. Stockmann vetosi ympäristövastuuseensa.

Stockmann räpiköi kannattavuutensa kanssa ja heille miljoonat muovipussit ovat oikeasti myös kustannuskysymys. Sokokset ovat aloittaneet vuoden 2017 alusta veloittaa muovipusseista. Moni ketjuliike on myös alkanut veloittaa kasseista. Ruokakaupathan tämän veloituspuolen ovat osanneet jo aikaa sitten. Suomalainen käytäntö on aiemmin tuntunut ulkomaalaisista vähän omituiselta. Nyt tämä käytäntö on alkanut laajentua.

Olin syksyllä (2017) Yhdysvalloissa pienellä kiertomatkalla. Kaliforniassa veloitettiin muovipusseista, mutta Nevadassa ei, vaikka kyse oli saman ketjun myymälästä.

Olemme havahtuneet siihen, että maailman merissä on suuri kasa muovia erilaisissa muodoissaan. Noin 10 % vuosittain tuotetusta muovista päätyy mereen. Aika huomattava luku. On todella hyvä, että mietimme luonnon tilaa, mutta asia ei ole kuluttajan eikä kauppiaankaan kannalta täysin yksiselitteinen.

Paperipussikaan ei ole ongelmaton. Vaikka pussi maatuu, se tuottaa maatuessaan metaania. Valmistus vie energiaa paljon enemmän kuin muovipussin valmistus. Eli paperipussikaan ei ole oleellisesti parempi ratkaisu.

Tässä vaiheessa kestokassi voi tuntua monesta oikein hyvältä vaihtoehdolta. Suosittelenkin kaikkia putiikinpitäjiä pitämään valikoimissaan myös kestokasseja. On olemassa kasaan meneviä kasseja ja muuten vaan isoja ja kestäviä kauppakasseja. Niistä voi ottaa asiallisen hinnan ja niiden valinnassa kannattaa miettiä miten niiden ulkonäkö sopii putiikin tyyliin. Tosiasia on kuitenkin, että kestokassin valmistaminen se vasta viekin luonnonvaroja. Kassia pitää käyttää keskimäärin 131 kertaa, että sen luonnonvarojen käyttö menee tasoihin yhden kerran käytetyn muovipussin kanssa (Tekniikka ja Talous, 2011).

Eli teet niin tai näin, luonnonvaroja kuluu.

Kun keskustelemme muovipusseista ja merien jätekuormituksesta unohtuu suomalaisessa keskustelussa jotain oleellista. Kun muistelet vaikka lomareissuja, muistat varmasti ne kamalat pienet muovipussintapaiset, joita tarvitaan monta päällekkäin, että saat sen litran limupullon kannettua hotelliisi. Ne pussit eivät maksaneet mitään ja lähes kaikki pakattiin erikseen. Sitten niitä pyöriikin merta myöten kaikkialla. Ilmaisia, mutta surkeita.

Suomessa ei muovipussit päädy mereen. Suomalaisella muovipussilla kannetaan isoja määriä tavaroita ja usein se sama pussi otetaan mukaan markettiin uudelleenkin käytettäväksi. Lopulta muovipussi päätyy roskapussiksi. Pussi poltetaan yhdessä jätteiden kanssa. Merissä vellovat muovipussit eivät ole suomalaisten aikaansaannos.

Asiakkaana olen jo itse pitkään toiminut niin, että otan/ostan kassin, jos tarvitsen. Ruokakaupassa meillä on yleensä reppu mukana ja joskus siinä on pohjalla mukana muovipusseja, jos tulee ostettua enemmän kuin reppuun mahtuu. Jos kotona on muovipussit vähissä, ei niitä riitä repunpohjalle. Ne käytetään roskapusseiksi. Paperikassin ostan, jos lehtiroskiin on vietävää (ruskean paperikassin laitan pahvinkeräykseen samalla reissulla). Jos olen putiikissa, yritän ängetä ostokseni omiin kasseihini. Tiedän kuinka paljon esimerkiksi kauniit paperikassit maksavat ja haluan säästää putiikinpitäjän varoja. Usein myös käytän paperipussin uudelleen viedessäni vaikkapa lahjan.

Myönnän itse asiakkaana sen, että ihanan putiikin tyylikäs kassi on minulle kuitenkin ilo. Kun olen ostanut jotain kaunista ja itseäni ilahduttavaa, tai kivan lahjan, on osa lahjaa myös kassi. Kuinka moni meistä on itse ottanut Facebookiin kuvan, kun on käynyt vaikka ulkomailla shoppailemassa kivoissa kaupossa? Joillakin brändeillä on edelleen merkitystä.

Putiikinpitäjänä olen huomannut, että suurin osa ihmisistä ei nykyään ota pussia turhaan. Asiakkaat katsovat tarvitsevatko pussia. En veloita pussista erikseen, sillä koen sen kuuluvan meidän palveluun ja tapaamme toimia. Me emme pärjää markettien keinoilla vaan meillä koko ostotapahtuma on erilainen. Meille kaunis kassi omalla printillä voi olla myös hyvä mainos. (Tule kurssilleni, kerron kuinka kustannustehokkaasti teet kassista mainoksen).

Minä en putiikinpitäjänä tee asiakkaan puolesta päätöksiä pussiasioista. Asiakas päättää.

 

Sari Rauvanto-Eriksson
Putiikkiopiston opastaja