Verkkokauppa on mullistanut tapamme ostaa tuotteita ja palveluita. Helppous, nopeus ja laaja valikoima ovat tehneet siitä arkipäivää monille meistä. Olemme täällä Suomessa pääsääntöisesti voineet luottaa verkkokauppoihin. Kuitenkin, samalla kun verkkokauppa on kasvanut sekä kansainvälistynyt, on myös lisääntynyt huijauksien ja epäeettisten käytäntöjen määrä. Erityisesti tietyt ulkomaiset verkkokaupat, kuten Temu ja Shein, ovat herättäneet keskustelua luotettavuudestaan ja eettisyydestään. Juuri nyt näyttää olevan trendi, jossa moni yli 50 -vuotias on rynnännyt ostamaan runsain mitoin laajalla skaalalla tuotteita näistä kaupoista.
Onko oikein kertoa asiakkaille tarinoita, jotka eivät pidä paikkaansa? Facebookissa näkyy mainoksena esimerkiksi verkkokauppa, joka väittää sulkevansa kivijalkaliikkeensä Suomessa Rovaniemellä eläköitymisen vuoksi, vaikka todellisuudessa kyseessä on Kiinasta alunperin toimiva verkkokauppa ilman mitään yhteyttä Suomeen. Näissä toimipaikka on usein ilmoitettu Hollantiin, jos yhteystieto jostain lopulta löytyy. Tällainen harhaanjohtava markkinointi on mielestäni verrattavissa siihen, että myisi “lampaan sisäfilettä”, joka todellisuudessa on koiranlihaa höystettynä myrkyllä. Ei tämmöisillä asioilla saa huijata!
Kuluttajina meillä on vastuu olla tietoisia siitä, mistä ostamme tuotteemme. Halpa hinta ja nopeat toimitukset kaukaakin voivat olla houkuttelevia, mutta mitä riskejä niihin liittyy? Tuotteiden laatu, turvallisuus ja eettisyys ovat tekijöitä, joita ei saa unohtaa. Yrittäjinä vastuumme on vielä suurempi. Tuotteiden maahantuonti Kiinasta voi tuoda mukanaan monia haasteita, kuten tuoteväärennökset, turvallisuuspuutteet ja jopa lakisääteiset vastuut mahdollisista vahingoista. Ei kuluttajakaan pääse vailla vastuuta tuotteiden aiheuttamista vaaroista. Lue lisää Tukesin sivulta vastuusta
Monet tuotteet valmistetaan nykyään Kiinassa, eikä siinä sinänsä ole mitään väärää. Oleellista on, miten tuotteet tuodaan markkinoille ja millaisia tarkastusprosesseja ja laadunvalvontaa niihin liittyy. Itse en uskaltaisi käyttää muita kuin luotettavia ja tunnettuja maahantuojia Euroopassa, joilla on resursseja ja osaamista varmistaa tuotteiden laatu ja turvallisuus. Lisäksi meillä on vastuuvakuutus, joka kattaa mahdolliset ongelmatilanteet. Vastuuvakuutuksen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti se ei kaikille yrityksille ole eikä sellaisia tavallisilla kuluttajilla ole. Maailmalta ei kuluttaja eikä yrityskään todennäköisesti ikinä saa rahojaan, jos isompi vahinko sattuu ostaessa joltain epämääräiseltä taholta.
Eettinen liiketoiminta on arvo, joista ei kannattaisi tinkiä. Asiakkaiden luottamus rakentuu rehellisyydelle ja avoimuudelle. Yritysten, jotka käyttävät harhaanjohtavia keinoja myynnin edistämiseen, tulisi kantaa vastuunsa. Kuluttajien on puolestaan hyvä olla kriittisiä ja tarkkaavaisia ostopäätöksiä tehdessään. Ihmiset kritisoivat maahanmuuttajia siitä, että he toimivat Suomessa oman lähtömaansa kulttuurinsa mukaisesti. Meidän näkökulmasta siihen kulttuuriin voi liittyä monenlaisia asioita, joita on vaikea hyväksyä pohjoismaisessa yhteiskunnassamme. Silti me olemme valmiit edullisempien tuotteiden takia hylkäämään vaikkapa rehellisyyden. Verkkokaupassa emme enää vaadikaan sitä, että pitää puhua totta ja olla luottamuksen arvoinen. Tyhmintä on hekottelu siitä, että tuote olikin miniatyyrikokoa tai muuten “hassu”. Haluammeko me kaikki ikävät asiat maailmalta vai voisiko meillä olla jotain arvokasta säilytettävää omassa tavassamme toimia?
Tiesitkö muuten, että se kaikki roska, joka tulee kuluttajien kiinapaketeista, tulee lopulta suomalaisten verkkokauppiaitten maksettavaksi? Pahvin yms. kierrättäminen ei ole ilmaista. Kuluttaja voi viedä erilaisiin keräyspisteisiin veloituksetta niitä pahvilootia. Koska systeemi pitää jotenkin kustantaa eikä kiinalaisia saa vastuuseen, ovat suomalaiset verkkokaupat oivallinen maksajataho. Vuoden 2024 alusta astui voimaan tuottajavastuulaki, joka tarkoittaa sitä, että jokaisen suomaisen pienenkin verkkokauppiaan pitää liittyä jompaan kumpaan tuottajavastuujärjestöön ja vuosittain maksaa pakkausten käytöstä. Siis ensin maksetaan ne pakkausmateriaalit ja sitten raportoidaan siitä miten niitä on käytetty ja saadaan lasku. Yhteisö tarvitsee kierrätyksen järjestääkseen rahaa. Pitää saada myös kiinapaketit kustannettua, joten summa on korkeampi, kuin pelkästään omien roskien perusteella se olisi.
Eettinen liiketoiminta ja läpinäkyvyys ovat arvoja, joista minä en halua tinkiä. Asiakkaiden luottamus rakentuu rehellisyydelle ja avoimuudelle. Yritysten, jotka käyttävät harhaanjohtavia keinoja myynnin edistämiseen, tulisi kantaa vastuunsa. Kuluttajien on puolestaan hyvä olla kriittisiä ja tarkkaavaisia ostopäätöksiä tehdessään. Eniten toivoisin vastuunottoa päättäjiltämme. Ei auta, että kiinalaisille sähköautoille määrätään tulli. Meidän pitää kaikissa tuoteryhmissä ymmärtää millainen vastuu kenelläkin pitää olla. Miten estetään valehtelu ja epäreilu kisa?
Sari Rauvanto-Eriksson
PS. Kuvan on tehnyt Sanelma, joka lymyilee tietokoneeni sisällä… eli tekoäly.