Minulla on ikää vielä sen verran, että muistan Suomen ennen nykyisenkaltaista yrittäjyyspuhetta. Yleisessä keskustelussa yrittäjä oli pääsääntöisesti huijari, joka repi työnantekijän selkänahasta kaiken. Yritykset olivat suuria ja valtion tehtävänä oli työllistää kansa, jos suuryritykset eivät sitä jostain syystä pystyneet tekemään. Noihin aikoihin oli paljon töitä, joihin kouluttamatonkin pääsi. Jos pystyi kouluja käymään, oli työllistyminen vielä varmempaa.
Nykyään puhe on toisenlaista. Startupit pelastavat maailman, Suomen tai ainakin tekevät perustajansa ziljonääreiksi. Pärjäämisen edellytys tuntuu olevan, että yrittäjän pitää osata maalata mahtava tulevaisuus yleensä jollain teknologisella ratkaisulla ja sitten on enää siitä kiinni, miten sijoittajat tarttuvat koukkuun. Pitää osata pitchata tehokkaasti minuutissa, olla kansainvälinen ja näyttää menestyvältä. Kun tähän syssyyn lisätään yleinen menestymispuhe, jolla menestys tulee ihan vaan tahtomalla, niin ei ole ihme, että moni on hämmentynyt ja joku jopa masentunut, kun oma tahto ei riittänytkään.
Tulevaisuudentutkijat kertovat, että suurin osa ihmisistä on tulevaisuudessa yrittäjiä. Minun on aika helppo ymmärtää tämä, sillä yritysmaailma on muuttunut kovin lyhytjännitteiseksi. On projekteja, asiat muuttuvat nopeasti ja ihmisten on hyvin vaikea sitoutua mihinkään. Yritykset haluavat JOT (just on time) ajattelun takia käyttää resursseja (lue ihmisiä) juuri oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Osan aikaa niitä ihmisiä ei tarvita tai sitten tarvitaankin täysin erilaisia ihmisiä. Monella alalla etenkin isoissa konserneissa on tyypillistä yt-neuvotella vanhukset (lue viittäkymppiä lähestyvät) talosta ulos ja sitten ottaa tilalle opinnoista suoraan nuoria. Uuden opettaminen nykyiselle henkilöstölle etenkin isoissa it-kombinaateissa tuntuu olevan täysin mahdoton ajatus.
Suomessa kuitenkin edelleen koulutetaan lähihoitajia, kosmetologeja, sähkömiehiä ja muuta kansaa, joiden työpanosta ilmeisesti tullaan tulevaisuudessakin tarvitsemaan. Voin hyvin kuvitella nuorten hämmennyksen tässä nykyisessä yrittäjyyten kannustamisessa, kun puheet ja arkimaailma eivät oikein kohtaa. Kosmetologin tai lvi-asentajan koulutuksella ei perusteta helposti softafirmaa, jolla maailmaa lähteä valloittamaan. Nuori yrittäjä saattaa myös huomata, ettei Rhonda Byrnen Salaisuuden lukemallakaan välttämättä tule menestystä. Ihan oikeasti se tahtokaan ei aina riitä, vaikka niin jotkut haluavatkin sanoa. En tällä tarkoita, etteikö sitkeydellä ja tahdollakin olisi oma osansa. On kuitenkin julmaa uskotella ihmiselle, että kaikki on kiinni vain hänestä ja hänen tahdostaan.
Tässä kohtaa myös poliittiset päätökset ovat olleet liian vähäisiä, sillä tiedämme, että yrittäjä on lähes lainsuojaton monessa kohtaa. Turvaverkkoa ei ole tai sen hankkiminen maksaa kohtuuttomasti. Toisaalta myös kauhutarinoita viljellään. Yritystuetkin näyttävät edelleen valuvan jo ennestään isoille hyvinvoiville yrityksille. Omasta mielestäni paras maailma olisi sellainen, ettei mitään tukia tarvittaisi vaan yrittämisen edellytykset olisivat asialliset ilman niitäkin.
Itseäni huolestuttaa yrittäjyyskoulutus tässä muuttuvassa maailmassa. Yrittäjyyttä pitäisi nykyään opiskella jo jopa peruskoulussa, mutta kuka osaa opettaa yrittäjyyttä pätevästi? Onko perusopetuksen opettajalla siihen eväät? Onko tehtaan tuotannosta vastannut henkilö pätevä kertomaan kosmetologille yrittäjyydestä? Osa yrittäjyyteen liittyvistä asioista ei ole toimialariippuvaista, mutta toimialoilla on oikeasti todella paljon eroa. Onko yrittäjyyskoulutuksessa laadulla mitään merkitystä? Kenen vastuulle me jätämme yrittäjyyteen liittyvän koulutuksen?
Esimerkiksi Facebookin Naisyrittäjät-ryhmässä saan aika usein lukea jo aloittaneidenkin yrittäjien tekevän kysymyksiä, joita ei enää aloittamisen jälkeen tulisi joutua kysymään. Yrittäjällä tulee olla riittävästi tietoa, ettei hän tee tietämättömyyttään virheitä, jotka vaarantavat hänen tulevaisuutensa. Moni asia olisi hanskattavissa jo sillä, että oikeaa tietoa olisi tarjolla. Netistä löytää paljon kaikenlaista, mutta ei omaa tulevaisuutta voi jättää googlen tai Facebookin varaan. Joillakin alueilla starttirahan saadakseen vaaditaan yrityskurssin käyminen. Laadullisia tai alakohtaisia vaatimuksia näille kursseille ei käsittääkseni ole. Pitäisikö osaaminen mitata jotenkin?
Yrittäjyyden sankaritarinoista puhuttaessa unohdetaan yleensä myös ihminen. Meidän kaikkien tavoite ei ole olla kansainvälinen menestyjä. Ei meillä kaikilla ole siihen eväitäkään. Jos tulevaisuuden työ on yrittäjyyttä, myös päättäjien ja yrityskoulutuksesta vastuussa olevien pitää ymmärtää entistä paremmin, että yrittäjyys voi olla myös ihan vaan tavallinen tapa ansaita leipänsä. Yrittäjyyttä ei tarvitse korottaa mihinkään sfääreihin ylimaalliseksi suoritukseksi. Se voi olla tavallista arkista ahertamista ja vastuunottoa omasta tulevaisuudesta lähihoitajana, sähkömiehenä tai vaikkapa putiikinpitäjänä. Toivon mukaan pystymme järjestämään yrittäjyydelle paremmat lähtökohdat ja annamme yrittäjyyskoulutusta, jossa tämä on mahdollista entistä paremmin.
Sari Putiikkiopistolta
PS: Jos sinua kiinnostaa putiikin pitäminen tai haluat ymmärtää erikoiskaupan alaa, tutustu koulutuksiimme täältä.